Kaistavahti on kansankielisesti käytetty termi, joka kattaa kaikki eri tason kaistavahdit. Se toimii tuulilasin yläosaan sijoitetun kameran avulla, joka havaitsee tiemerkinnät. Talvikelillä tai muuten huonolla kelillä sen toiminta voi siis olla rajoittunutta. Miten eri tasoiset kaistavahdit eroavat toisistaan?
Kaistavahti varoittaa, kaistallapitoavustin ojentaa.
Yksinkertaisimmillaan kaistavahti varoittaa kaistalta poistumisesta joko tärinällä kaasupolkimessa tai ratissa, tai erilaisin merkein mittaristossa. Ohjausliike takaisin tielle jää tällöin vielä kuljettajan vastuulle, tai muuten oja saattaa olla seuraava osoite.
Seuraavan tason vahti, kaistallapitoavustin varoittaa kaistalta poistumisesta, sekä suorittaa itse korjaavan liikkeen, jotta auto ei luiskahda pientareen puolelle tai naapurikaistalle. Automallista riippuen avustimen toiminta voi olla melko tiukkaa, joten oman auton tai koeajettavan auton tapaan palauttaa auto kaistalle kannattaa tutustua. Huolimaton kaistanvaihtaja voi nimittäin saada aiheutettua itselleen säikähdyksen, jos on lipumassa viivan yli ilman vilkkua ja automatiikka pistää tiukasti vastaan.
Kaistallapitoavustin osaa usein myös “ajaa itse”.
Vakionopeudensäätimeen yhdistettynä keskittävä kaistallapitoavustin voi ikään kuin “ajaa itse”. Tämänhetkiset ratkaisut vaativat jatkuvaa kuljettajan huomiota, sillä ne voivat kytkeytyä pois päältä tilanteessa, jossa automatiikka ei kykene enää ohjaamaan autoa tai ei havaitse enää kaistaviivoja. Suomessa loskan lentäessä kamerat ja sensorit saattavat myös tukkeutua, jolloin järjestelmä kytkeytyy myös pois päältä. Autolla voi kuitenkin jatkaa ajoa, vaikka järjestelmissä olisikin liasta ja jäästä johtuva toimintahäiriö. Välillä kameroita ja sensoreita saattaa joutua putsaamaan kesken pitkän ajomatkan.
Täysin itsestään ajavasta autosta ei siis voi puhua vielä, vaikka moottoritiellä nopeus ja turvaväli säätyisi adaptiivisen vakionopeudensäätimen avulla ja auto ohjaisi samalla itseään kaistaviivojen mukaisesti. Nykyjärjestelmät onkin suunniteltu valtateille, missä tiemerkinnät ovat selkeät ja mutkat suoria.
Täysin itsestään ajavat autot ovat vielä kehitysasteella.
Autonomisesti, ilman kuljettajan huomiota ajavat autot ovat vielä kehitysasteella. Tesla on markkinoinut pitkään “Autopilot”-termillä omaa järjestelmäänsä, joka tosin vaatii vielä kuljettajalta huomiota, ollen edelleen kehittyneen kaistallapitoavustimen kaltainen ratkaisu. Samankaltaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi Volvon Pilot Assist ja Mercedeksen Distronic-mallinimen alla olevat järjestelmät. Yhdysvalloissa löysemmän lainsäädännön puolesta Teslan kokeelliset ohjelmistopäivitykset ovat mahdollistaneet täysin itsestään ajon kokeilemisen jo hetken aikaa.
Itsestään ajavia takseja on jo Yhdysvaltojen teillä mm. Googlen emoyhtiö Alphabetin omistaman Waymon kautta, joka on perustettu puhtaasti itsestään ajavien autojen kehitystä varten. Niiden autoissa ei ole lainkaan kuljettajaa, vaan niitä seurataan keskitetysti etäyhteyden kautta. Waymon lisäksi itsestään ajavien autojen kehityksen kärjessä on amerikkalainen teknologiayhtiö Nvidia, joka tunnetaan parhaiten grafiikkapiirien kehityksestä. Näiden yritysten teknologioita on käytetty mm. Mercedeksen, Audin ja Volvon autoissa.
Vielä joutuu siis pitämään ratista kiinni?
Autoa tulee ajaa edelleen itse, vaikka avustavat järjestelmät voivat helpottaa moottoritieruuhkassa huristelua. SAE:n ajamisen automaation jaottelun (englanniksi) mukaan nykyiset kehittyneimmät järjestelmät ovat 2- ja 3-tason välimaastossa. Waymon taksit luokitellaan 4-tasolle. Kaukana ei olla siitä, että teknologia valuu myös tavallisten autoilijoiden pariin, mutta ratista joutuu pitämään vielä vähän aikaa kiinni.
